Eikö sinusta olekin jotain hyvin omituista siinä, miten maailma suhtautuu yksin seisoviin naisiin? Nämä ovat naisia, jotka eivät usein ole jumiutuneet vilkkaaseen WhatsApp-ryhmään tai kiireisiä brunssien ja kuulumisten parissa. Tästä syystä heidän oletetaan usein olevan ujoja tai hieman kylmempiä tai, mikä vielä pahempaa, yksinäisiä.
On kuitenkin olemassa erityinen naisryhmä, joille pienempi sosiaalinen verkosto ei ole seurausta sosiaalisesta kyvyttömyydestä, vaan pikemminkin harkittu päätös.
Totuus on, että “heikkososiaaliseksi” leimautuminen tai pienen, tiiviin piirin ylläpitäminen voidaan yhdistää tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin. Esimerkiksi Big Five -persoonallisuusmallin tutkimus on löytänyt korrelaatioita alhaisemman sosiaalisuuden ja introversion sekä kokemusten avoimuuden välillä, jossa yksilöt saattavat arvostaa itsetutkiskelua enemmän kuin ulkoista panosta.
Jos tiedostat, että sosiaalinen piirisi on hyvin pieni, huomaat todennäköisesti kaikki nämä viisi ominaisuutta itsessäsi.
1. Allergia “pintatasolle”
Sosiaaliset kohtaamiset eivät olisi mahdollisia ilman small talkia. Small talk koostuu kysymyksistä, kuten “Miten töissä menee?” ja “Voitko uskoa tätä säätä?”. Tällaiset keskustelut voitelevat yhteiskunnan rattaita. Joillekin ihmisille tämä saattaa kuulostaa hyvältä. Mutta naiselle, joka tuntee hyvin vähän ihmisiä, tämä on hitaasti mutta varmasti kuluttavaa.
Psykologiassa on termi nimeltä sisällöllinen keskustelu, joka viittaa syvälliseen ja merkitykselliseen keskusteluun, joka menee small talkin tuolle puolen. Psychological Science -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen onnellisuuden ja sisällön välisen keskustelun välinen suhde oli suurempi kuin onnellisuuden ja sosiaalisten vuorovaikutusten määrän välinen korrelaatio. Mielenkiintoista kyllä, tyytyväisimmillä ihmisillä oli kaksinkertainen määrä sisällön keskusteluja verrattuna onnettomimpiin.
Pienryhmiin tutustuvilla naisilla on sisäinen halu etsiä tätä ainetta. Heillä ei ole halua vaikuttaa “syvällisiltä” tai “ärsytyksiltä”. Heistä tuntuu vain uuvuttavalta teeskennellä välittävänsä siitä, millä ei oikeastaan ole väliä. Mitä enemmän riisut itsesi olennaiseen, sitä enemmän automaattisesti karsit pois ne, jotka viihtyvät pinnallisuudessa. Jäljelle jää kaksi tai kolme ihmistä, jotka ovat valmiita tutkimaan elämän syvempää tarkoitusta, ja loput katoavat, koska he eivät saa sitä, mitä he tulivat hakemaan.
2. Alhainen sosiaalisen suorituskyvyn sietokyky
Myös suurilla ryhmillä on oma esiintymisensä. On naurettava oikeaan aikaan ja osallistuttava siihen, mitä sosiologit kutsuvat sosiaaliseksi hoitamiseksi. Ihmisten keskuudessa juoruaminen on yksi yleinen sosiaalisen hoitamisen muoto.
Evoluutiopsykologi Robin Dunbar teki teoksessaan Grooming, Gossip, and the Evolution of Language mielenkiintoisia havaintoja , jotka viittasivat siihen, että juoruilulla eli “äänen muokkaamisella” oli tärkeä rooli ihmislajin evoluutiossa, minkä ansiosta pystyimme elämään suuremmissa sosiaalisissa ryhmissä verrattuna muihin kädellisiin. Mutta monille naisille tämä “kustannus” tuntuu aivan liian suurelta.
Jos olet sellainen ihminen, joka tuntee henkilökohtaista “kihelmöintiä” aina, kun aihe siirtyy muiden henkilökohtaisiin asioihin, huomaat jääväsi ulkopuoliseksi noissa sosiaalisissa tilanteissa.
Et ole tuomitseva, vaan pidät rehellisyyttä tärkeämpänä kuin nopeaa huumaa, jonka saat löytämällä yhteisen sävelen ja luomalla siteen muihin. Kun et enää ole mukana juoruilussa, olet itse asiassa vetäytynyt useimmista sosiaalisista tilanteista.
